Amsterdamin nähtävyyksiä

Marraskuussa matkani suuntautui Amsterdamiin. Siellä riittää katseltavaa. Museoita on paljon ja tällä kertaa vierailin Käsilaukkumuseossa, Willet-Holthuysen museossa ja Timanttimuseossa. Kävin myös Euroopan kauneimmassa tallikahvilassa.

Polkupyörä on suosittu kulkuväline tässä kaupungissa ja sillä minäkin liikuin. Piti vain olla tarkkana mihin sen jätti, jotta löysi omansa kaikkien pyörien joukosta. 

 

Polkupyöriä myös koristellaan yksilöllisiksi. Enkä yhtään ihmettele sitä. Helpottaa varmasti polkupyörän löytymistä esimerkiksi polkupyöräparkkitalossa.

Laukkumuseo on yksityinen museo, jossa laaja valikoima laukkuja eri aikakausilta. Sisäänkäynnin yhteydessä on myös laukkumyymälä.

Vanhimmat laukut ovat kolmannessa kerroksessa. 

Laukkuja 1900-2000 luvulta sai ihailla toisesta kerroksesta ja ensimmäisessä kerroksessa oli sekä uudempia että Vintage-laukkuja.

Laukkujen lisäksi myös talo itsessään on upea. 

Kierroksen jälkeen oli mukava nauttia iltapäiväteetä museon kahvilassa.

Willet-Holthuysen museo on kanaalin varrella. Talon kolme kerrosta ovat avoinna yleisölle. Sisäänkäynti on muutama porras katutasosta alaspäin eli tulimme sisään ovesta, josta kulki aikoinaan palvelusväki. Tässä kerroksessa on mm. keittiö. Talon takana on upea muotopuutarha.

Valaistus luo entisajan tunnelmaa tähän upeasti kalustettuun asuntoon.

Kalusteet tummaa puuta ja seinissä samaa tapettia kuin sohvassa ja nojatuoleissa.

Antiikkihuoneen ikkunoissa on 

lasimaalaukset.

Vierailu Timanttimuseossa antaa paljon tietoa timanttien synnystä. Esillä on upeita koruja ja timantteja. Viereisessä rakennuksessa on mahdollisuus seurata timantin hiontaa. 

Myynnissä on myös melko arvokkaita timanttikoruja. Kalleimmat taisivat olla yli 40 000 euroa. 

Turistimyymälässä oli edullisempaakin esinettä.

Euroopan kaunein tallikahvila

Vondelparkin koillisosan lähellä, kapealla kadulla on De Hollandsche Manege eli kuninkaallinen maneesi. Siellä on hevostalli ja kaupunkilaisten ratsastuskoulu. Tallikahvila on toisessa kerroksessa.

Sisäänpääsymaksuun sisältyy kahvi tai tee ja pieni keksi. Lapset saavat limsaa. Kahvilan herkkutarjonta on vähäinen, mutta silmänruokaa riittää. Kahvilan parvelta voi ihailla maneesin upeita ratsuja ja menneen ajan loistoa. Kaksi kertaa kuukaudessa on ratsastusnäytös.

Giant's Causeway ja Carrick-a-Rede köysisilta

Pohjois-Irlannin koillisrannikolla sijaitseva UNESCOn maailmanperintökohde Giant's Causeway on noin 40 000 yhteen liittyneestä basalttipylväästä koostuva nähtävyys. Tällä voi vain ihmetellä miten mutterimaisia nämä pylväät ovat. Pääasiassa kuusikulmaisista pylväistä koostuva kalliomuodostelma on saanut alkunsa 50–60 miljoonaa vuotta sitten tapahtuneesta tulivuoren purkauksesta ja siitä syntyneestä laavavirrasta. 











Giant's Causewaylta jatkoimme matkaa kohti Carrick-a-Rede Rope Bridgen kuuluisa köysisiltaa. Silta yhdistää mantereen ja pienen Carrickarede-saaren. Sillan pituus on 20 metriä ja on 30 metrin korkeudessa. Silta on lähinnä matkailukohde ja se on avoinna ympäri vuoden (säävaraus). Parkkipaikalta sillalle vei polku ja kävellessä ei voinut kuin ihailla jylhiä rantoja.

Irlanti - upeita maisemia, nähtävyyksiä ja historiaa

Lonely Planet on nimennyt parhaita matkakohteita vuodelle 2015. 

Irlanti on yksi niistä. En ihmettele sitä lainkaan. Maisemat ovat upeita, nätävyyksiä riittää ja ihmiset ovat ystävällisiä. Tässä muutamia kuvia eri puolilta Irlantia.

Howthin kalastajakylästä lähtevän kävelyreitin varteen sattuu upeita maisemia. 

Välillä polku kulkee melko lähellä jyrkkää rantatöyrästä. Tässä oli mukava paikka pysähtyä syömään eväitä.

Dinglen niemimaa on Irlannin ellei Euroopan läntisin paikka.

Olen ihastunut irlantilaisten rohkeuteen käyttää värejä rakennuksissa ja ulko-ovissa.


Historia on vahvasti läsnä monissa kohteissa. 

The Rock of Cashel.

Glendalough, jossa oli Pyhän Kevinin 500-luvulla perustama luostariyhdyskunta.

Aransaaret on kolmen saaren ryhmä Irlannin länsirannikolla. Saaret ovat iirinkielistä aluetta. Englanninkieliset nimet ovat Inishmore, Inishmaan ja Inisheer. Me vierailimme saarista suurimmalla eli Inishmorella, joka ei sekään kovin suuri ollut. 

Saarlta on peräisin käsintehdyt Aran-villapaidat. Villapaidat neulottiin aikoinaan yksilöllisiksi siksi, että jos kalastaja hukkui, niin hänet pystyttiin myöhemmin tunnistamaan villapaidasta.

Vuokrasimme Kilronanin kylästä polkupyörät, joilla kolmen hengen ryhmämme kierteli ympäri saarta. Liikennettä ei ollut paljon. Välillä näkyi turisteja kuljettavia minibusseja tai hevosvankkureita.